Juha-Ville Mäkinen erityisasiantuntija LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

LVI-ASENNUSTEN LAATUA pyritään varmistamaan sillä, että rakennuslupaa edellyttäviin kohteisiin on nimettävä tarvittavat erityisalojen työnjohtajat. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan työnjohtajat on nimettävä ainakin kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen sekä ilmanvaihtojärjestelmän rakentamista varten. Valtioneuvosto on antanut lisäksi asetuksen rakentamisen työnjohtotehtävien vaativuusluokista ja ympäristöministeriö ohjeen työnjohtajien kelpoisuuden toteamisesta vaativuusluokittain.

Kvv- ja iv-työnjohtajien tehtävänä on huolehtia vesi- ja viemälaitteistojen sekä ilmanvaihtojärjestelmien asennustöiden tekemisestä säännösten ja määräysten mukaisesti. Tämän ajatellaan varmistavan järjestelmien laadukkaan, ja ainakin suunnitelmien mukaisen, toiminnan. Sen pitäisi johtaa automaattisesti siihen, että LVI-asennustoiminnan varsinainen lopputuote, rakennusten terveellinen ja turvallinen sisäilmasto, toteutuu kansalaisten elämässä. Näin se ei kuitenkaan tunnu olevan. Sisäilmaongelmista ja vuotovahingoista johtuvat kosteusja homevauriot ovat kansantaloudellisesti merkittävä ongelma, joista aiheutuu kansalaisille mittavia taloudellisia menetyksiä ja terveyshaittoja.

Laatuongelmat johtuvat osittain kiireestä, joskus ehkä epäselvästä vastuunjaosta ja kyllä, toisinaan asenteista. Erityisen huolestuttavaa on, että kvv- tai iv-työnjohtajien tosiasiallinen pätevyyskään ei aina riitä laadukkaan lopputuloksen varmistamiseen. Suunnitelmien mukaisia tavoitteita sisäilmaolosuhteille ei aina ymmärretä tai vääriä liitoksia tunnisteta. Luovutusvaiheen tarkistukset ja dokumentointi ovat usein puutteellisia. Nimettyjen henkilöiden koulutus ja työkokemus eivät aina täytä kohteen edellyttämää kelpoisuutta

Kvv- ja iv-työnjohtajat nimeää kunnallinen rakennusvalvonta. Ongelmia aiheuttaa lakiteksti, joka on varsin väljästi tulkittavissa. Ongelmia saattaa ilmetä myös pätevyyden toteamisessa todistusten perusteella, jos päätöstä tekevä virkamies ei tunne tutkintojen sisältöjä. Joskus pätevän henkilön puutteen ei haluta hidastavan rakennushanketta, vaan työnjohtajaksi hyväksytään vain joku. Joskus ulkopuolinenkin henkilö voi antaa nimensä korvausta vastaan käytettäväksi. Pahimmissa tapauksissa tällainen kvv- tai iv-työjohtaja ei edes käy työmaalla asennustöiden aikana.

Rakennusten sisäilman laadun parantaminen ei salli jatkossa virheitä sen enempää asentamisessa kuin töiden valvonnassa. Olisikin erittäin tärkeää, että rakennusvalvonnat ottaisivat tilanteen vakavasti ja ryhtyisivät yhdessä laatimaan ja noudattamaan selkeitä laatuvaatimuksia kvv- ja iv-työnjohtajien hyväksymisvaiheessa. Vielä parempi olisi, että ympäristöministeriö antaisi asiasta riittävän yksityiskohtaiset ja selvät ohjeet. Ja kaikista parasta olisi, jos se alkaisi valmistella lakia, jolla asiaan saataisiin todellista parannusta. Lainsäädännössämme ei ole toistaiseksi asetettu kelpoisuusvaatimuksia LVI-asennustöitä tekeville yrityksille tai asentajille. Näitä töitä saa siis kuka tahansa myydä, toteuttaa ja olla valvomassa. Tätä pidetään todellisena puutteena LVI-, kiinteistö- ja rakennusalan ammattilaisten lisäksi myös terveysviranomaisten ja finanssialan piirissä.

Vaatimus asennustyötä suorittavien yritysten tai henkilöiden kelpoisuudesta olisi suhteellisen helppo toteuttaa erillislain muodossa. Myös alalla jo olevat voisivat tarvittaessa saada todistuksen pätevyydestään nopeasti näyttötutkinnon avulla. Sitä vartenhan ne aikoinaan suunniteltiin. Saa nähdä, milloin viraston rohkeus riittää kansalaisten etujen puolustamiseen hallituksen sääntelyn purkutalkoita vastaan. n

60 kita 4 – 5 / 2017