KITA 4/2026 | Page 19

poistoilmasta siirretään lämpöä tuloilmaan, jolloin rakennuksen lämmitykseen tarvittava energia vähenee. Järjestelmän todellinen hyöty riippuu kuitenkin muun muassa laitteiston toiminnasta, ilmavirtojen tasapainosta, huollosta ja rakennuksen käyttöolosuhteista.
Myös ilmanvaihdon käyttöajat vaikuttavat energiankulutukseen. Jos järjestelmä käy jatkuvasti täydellä teholla tilojen ollessa tyhjillään, energiaa voidaan kuluttaa tarpeettomasti. Toisaalta ilmanvaihdon liiallinen vähentäminen voi heikentää sisäilmaa ja kasvattaa kosteusriskejä. Tavoitteena onkin sovittaa ilmanvaihto rakennuksen käyttöön niin, että ilmanvaihto pysyy riittävänä ja energiankäyttö tarkoituksenmukaisena.
Ilmanvaihtoa ei pidä tarkastella erillään muusta talotekniikasta. Lämmitys, jäähdytys, rakennusautomaatio ja ilmanvaihto vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi ilmavirtojen muuttaminen voi vaikuttaa rakennuksen paine-eroihin ja lämmitystarpeeseen. Siksi muutokset on suunniteltava ja niiden vaikutukset arvioitava osana kiinteistön kokonaisuutta.

”

Sisäilman laatuun vaikuttavat ilmanvaihdon lisäksi monet muut tekijät. telua. Ilmanvaihdon tehostaminen ei yksin ratkaise esimerkiksi rakenteiden kosteusvaurioista johtuvia ongelmia.
Energiatehokkuus edellyttää hallittua ilmanvaihtoa Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan muun muassa vähentämällä lämpöhäviöitä, tiivistämällä vaippaa ja kehittämällä talotekniikkaa. Kun hallitsemattomat ilmavuodot vähenevät, ilmanvaihdon merkitys korostuu entisestään. Riittävä ilmanvaihto on varmistettava hallitusti, jotta sisäilman laatu ei heikkene energiankulutuksen pienentämisen seurauksena.
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto mahdollistaa ilmavirtojen säätämisen ja lämmöntalteenoton. Lämmöntalteenotossa
Anturit ja automaatio tukevat oikea-aikaista säätöä Sisäilman hallinnassa hyödynnetään yhä enemmän antureita ja rakennusautomaatiota. Hiilidioksidipitoisuuden, lämpötilan ja suhteellisen kosteuden mittaukset auttavat arvioimaan tilojen olosuhteita ja ilmanvaihdon tarvetta. Tarpeenmukaisessa ilmanvaihdossa ilmavirtoja säädetään esimerkiksi henkilömäärän tai mitatun ilmanlaadun perusteella.
Hiilidioksidipitoisuus on käyttökelpoinen mittari erityisesti tiloissa, joissa ihmiset ovat merkittävä sisäilman kuormitustekijä. Se ei kuitenkaan kerro kaikkien epäpuhtauksien määrästä. Esimerkiksi haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOCyhdisteet voivat olla peräisin rakennusmateriaaleista, kalusteista tai puhdistusaineista. Niiden arviointi voi edellyttää erillisiä mittauksia ja lähteiden selvittämistä.
Antureiden tuottama tieto auttaa myös tunnistamaan poikkeamia. Jos hiilidioksidipitoisuus nousee toistuvasti korkeaksi käytön aikana, syynä voi olla esimerkiksi riittämätön ilmavirta, väärä käyttöaika tai järjestelmän toimintahäiriö. Pelkkä mittaus ei kuitenkaan kerro ongelman syytä, vaan tuloksia on tarkasteltava suhteessa tilojen käyttöön ja ilmanvaihdon toimintaan.
4 / 2026 kita 19