RAKENNUSTEN ENERGIANKÄYTTÖ on muuttumassa kahdesta suunnasta. Talviaikaisen lämmityksen energiantarvetta pyritään pienentämään ja samalla kesäaikaisten lämpökuormien hallintaan tarvitaan aiempaa enemmän keinoja. Rakennustekniikan kannalta nämä eivät ole toisistaan irrallisia tavoitteita: rakennuksen lämmöneristys, ikkunat, ilmanvaihto, lämmitysjärjestelmä ja aurinkosuojaus vaikuttavat kaikki sekä energiankulutukseen että sisäolosuhteisiin.

Erityisesti korjausrakentamisessa kokonaisuuden hallinta ratkaisee. Lämmitysjärjestelmän uusiminen ilman lämmönjaon tarkastelua tai jäähdytyksen lisääminen ilman lämpökuorman hallintaa voi johtaa tilanteeseen, jossa yhden järjestelmän hyöty jää osittaiseksi.

Erityisesti korjausrakentamisessa kokonaisuuden hallinta ratkaisee.

Lämmönlähde määrittää myös muun järjestelmän lähtökohtia Lämpöpumppuratkaisuissa mitoitus lähtee rakennuksen todellisesta lämmitysenergian tarpeesta. Maalämpöjärjestelmässä tarkasteltavia asioita ovat esimerkiksi energiakaivojen määrä ja syvyys, tontin ominaisuudet, huipputehon tarve sekä mahdollinen lisälämmön tarve.

Vanhan kerrostalon kohdalla huomio kiinnittyy myös lämmönjakoverkkoon. Jos patteriverkosto on suunniteltu korkeille menoveden lämpötiloille, lämpöpumpun hyötysuhde voi jäädä odotettua heikommaksi. Ennen järjestelmän vaihtamista onkin syytä selvittää lämmitysverkoston toiminta, pattereiden mitoitus, venttiilit, perussäätö ja todelliset lämpötilatasot.

Matalalämpöinen lämmönjako tukee lämpöpumppujen toimintaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vanha patteriverkosto pitäisi aina uusia kokonaan. Jo verkoston tasapainotus, säätölaitteiden uusiminen ja lämpötilatasojen optimointi voivat vaikuttaa merkittävästi järjestelmän toimintaan.

Myös kaukolämmössä säätötekniikalla on keskeinen rooli. Lämmityksen menoveden lämpötilan tulisi seurata rakennuksen todellista lämmitystarvetta, ja tarpeettoman korkeat lämpötilat lisäävät sekä lämpöhäviöitä että energiankulutusta.

Kesäolosuhteet ratkaistaan ennen jäähdytyskonetta Viilennyksen suunnittelussa ensimmäinen kysymys ei ole jäähdytyslaitteen teho vaan rakennuksen lämpökuorma. Ikkunoiden kautta tuleva auringonsäteily, sisäiset lämpökuormat, ilmanvaihto ja rakennuksen lämpötekniset ominaisuudet määrittävät, kuinka paljon aktiivista jäähdytystä tarvitaan.

Aurinkosuojaus on siten osa taloteknistä kokonaisuutta. Ulkopuolinen suojaus, kuten screen-kaihdin, markiisi tai kiinteä varjostusrakenne, pysäyttää auringon säteilyä tehokkaasti jo ennen sen päätymistä lasipinnalle. Sisäpuoliset kaihtimet puolestaan rajoittavat säteilyn vaikutusta tilassa, mutta eivät yleensä estä lämpökuorman syntymistä yhtä tehokkaasti kuin ulkopuolinen suojaus.

Myös lasivalinta vaikuttaa kokonaisuuteen. Aurinkosuojaavat lasit ja erilaiset lasipinnoitteet voivat pienentää auringon säteilyn aiheuttamaa lämpökuormaa, mutta niiden vaikutus päivänvaloon ja talviaikaiseen auringon hyödyntämiseen on otettava suunnittelussa huomioon.

Kun rakennuksen passiiviset keinot eivät riitä, aktiivinen jäähdytys voidaan toteuttaa usealla tavalla. Pienemmissä kohteissa ilmalämpöpumppu voi olla käyttökelpoinen ratkaisu, kun taas suuremmissa kiinteistöissä vaihtoehtoina ovat esimerkiksi puhallinkonvektorit, jäähdytyspalkit, ilmanvaihdon kautta tapahtuva jäähdytys, lämpöpumppuun perustuva aktiivinen jäähdytys tai kaukojäähdytys.

Maalämpöjärjestelmässä voidaan hyödyntää myös passiivista eli niin sanottua vapaajäähdytystä. Tällöin lämpökaivon viileyttä hyödynnetään ilman kompressorin varsinaista jäähdytystoimintaa. Ratkaisu voi pienentää jäähdytyksen sähköntar-

3 / 2026 kita 9