TEKSTI: OSMO KALMARI, HT-TILINTARKASTAJA, LJK, LKV KUVAT: PEXELS

Aloitin isännöintitehtävissä vuonna 1976. Tällöin totesin, että vastikkeiden määrittelyssä oli puutteita. Aina ei saavutettu yhdenvertaisuutta eri vastikkeiden kesken. Hoito- tai pääomavastike saattoi olla yli- tai alijäämäinen ja toisen vastikkeen kertymää voitiin käyttää toisen vastikelajin maksuihin. Oikean tilanteen saavuttamiseksi kehitin vastikkeiden jälkilaskelman ja vastikkeiden täsmäyttämisen taseeseen. Laskelma muodostui sittemmin yleisesti käytetyksi malliksi.

Tausta ja ongelma Asunto-osakeyhtiöissä ja keskinäisissä kiinteistöosake yhtiöissä vastikkeiden maksussa ei saavutettu yhdenvertaisuutta, koska eri vastikelajeja, kuten hoitovastikkeita ja eri rahoitusvastikkeita, kerättiin huomioiden kulut ja tuotot, mutta niitä ei täsmäytetty hoito- ja pääomapuoleen laskelmissa. Tämä johti tilanteisiin, joissa kerättiin joko liikaa tai liian vähän hoitovastikkeita ja rahoitusvastikkeita, mikä vaikeutti yhtiön talouden hallintaa.

Erityisen haastavaa oli tilanne, jossa hoitovastikkeita kerättiin liian vähän ja rahoitusvastikkeita liian paljon. Tämä aiheutti eriarvoisuutta osakkaiden kesken, koska osa osakkaista oli maksanut lainaosuuksiaan taloyhtiön lainoista ennen laskelman kehittämistä. Neljän vuoden hoitopuolen vastikkeiden yli- ja alijäämät sekä eri rahoitusvastikkeiden yli- ja alijäämät saatiin selville viimeisimmässä tilinpäätöksessä. Näiden täsmäyttäminen rahoitusomaisuuteen ja lyhytaikaisiin velkoihin oli ratkaiseva askel yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.

36 kita 3 / 2025